Toinen merkintä, eli ymmärtämättömyys jättää yhteen kertaan

25/03/2011 § Jätä kommentti

Kuvataideakatemian galleriassa Heini Aron Gravity Monster (19.-27.3), AMA:ssa ruotsalaisen Emelie Björckin öljymaalauksia vuosilta 2010-2011 (5.-29.3), Duetossa Heikki Kukkosen näyttely (9.3-3.4), Galleria Katariinassa Marjatta Nuorevan ja Päivi Pussilan töitä (16.3-3.4) ja Brondassa Anna-Maija Rissasen Matkoja (9.3-3.4).

Minulla taitaa vanhana talonvaltaajana olla liian porvarillinen taidekäsitys Heini Aron (s.1979) videoiden ja esinekokoonpanojen sisäistämiseen. Eikä tällainen käsitteellinen lähestymistapa taiteeseen muutenkaan kohtaa oikein hyvin kaltaistani kokemisen kautta taidetta lähestyvää luddiittia.

Kuvataideakatemian galleria antaa tilana mahdollisuuksia erottaa teoksia tai teosryhmiä omiksi kokonaisuuksiksi, mitä Ahokin on käyttänyt hyväkseen. Pienin huone on suljettu pientä reikää lukuun ottamatta kokonaan, eikä siitäkään näe huoneeseen, vaan videokuvaa näyttelytilan alkuun kootusta tärisevästä ja peilitetystä jalkakylpyvehkeestä. Minä tiedän tällaisen tekemisen mielekkyyden (kukapa meistä ei olisi nuorempana paukuttanut free noisea ainakin kerran lavalla!), mutta katsojalle tämä ei oikein anna.

Emelie Björckin (s. 1978) töissä – tai ainakaan nyt AMA:ssa esillä olevissa töissä – ei ole sitä epämukavuustekijää, poikkeamaa, oivallusta tai visuaalista kofeiinia joka saisi minut innostumaan.

Utan titel/Nimetön, 2011, olja på aluminium/öljy alumiinille, 83x125 cm

Jos tuollainen olisi seinällä, huomaisiko sitä sohvalla maatessaan epähuomiossa tuijottaneensa taulua jo monta minuuttia, vaikka telkkari on päällä? En minä ainakaan.

Heikki Kukkosen (s. 1954) näyttely Duetossa on jakomielinen tapaus. Etuhuoneen öljyvärimaalaukset, joissa toistetaan samaa teemaa afrikkalaishenkisistä raidallisista torneista, näyttää minun silmään kuvitustyöltä lastenkirjaan joka sijoittuu aavikolle ja kuuluu scifihyllyyn. Eikä tämä ole kehu. Sisustustaidetta pahempaa on ainoastaan hotellihuoneensisustustaide, ja nyt ollaan siellä.

… Mutta sitten on se takahuoneellinen alumiiniveistoksia ja sarjoja monotypioita eli yksittäisvedoksia. Ne ovat leikkisän nostalgisia tutkielmia muodoista, väreistä ja niiden vuorovaikutuksesta, ja niistä minä pidin. Enkä ollut punaisten palluroiden määrästä päätellen ainoa. En saanut pyydettyä lupaa kuvan ottamiseen kun galleristi oli karannut alakertaan myymään  kuuttilavosia, mutta Otso Kantokorven blogissa on kuva. Kehykset niihin kyllä pitäisi vaihtaa,  masentavat ysäriraaputetunhopeiset karmit.

Kalevankadun toisella puolella Galleria Katariinassa on esillä Marjatta Nuorevan (s. 1944) ja Päivi Pussilan (s. 1967) luontoaiheisia töitä. Kun vielä Brondassa seinille ripustetut Anna-Maija Rissasen (s. 1983) työt kuvaavat luontoa, päästään skabaamaan luonnon kuvaamisessa. Nuorevan tarkat kuivaneulapiirrokset saaristomaisemista ovat minun makuun vähän tylsiä, mutta jos tällaisesta tykkää, varmaan tykkää näistäkin. Voin kuvitella että luonnon kokemisen kannalta tällainen neulalla kuparilaatalle piirtäminen on voimakas kokemus.

Ainakaan minulle kevät ei ole tarpeeksi pitkällä että pystyisin pitämään Pussilan loskanvärisistä pelloista, metsistä ja ryteiköistä. Maaliskuussa tällaisten katseleminen on puhdasta masokismia.

Eniten tykkäsin Anna-Maija Rissasen töistä Brondassa, vaikka ainakin minulla luontokuvista innostuminen edellyttää aina jonkinlaista tietoista pyrkimystä kierrosten laskemiseen, jotta aiheesta saisi jotain irti. Töitä on valtava määrä (56), mutta kokemus ei muutu tylsäksi tai itseään toistavaksi, koska Rissanen vaihtaa tekniikkaa ja lähestymistapaa ahkerasti. Työt ovat myös tarpeeksi viitteellisiä, jotta katsojallekin jää tyhjiä kohtia täytettäväksi. Töissä on minusta luonnon kuvaamisen lisäksi luonnon kokemisen kuvaamista, mikä tuo töihin botnea.

Kävin samalla kierroksella myös valokuvagalleria Hippolytessä, mutta se edellyttää näemmä erillistä valokuvaa funtsivaa kirjoitusta. Nykytaidevalokuva on minulle vähän vaikeata.

Mainokset

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with Anna-Maija Rissanen at Muistikirja tauluista.